Tiromancino – Due destini
Ti ricordi i giorni chiari dell’estate
quando parlavamo fra le passeggiate
stammi più vicino ora che ho paura
perché in questa fretta tutto si consuma
mai non ti vorrei veder cambiare mai.
Perché siamo due destini che si uniscono
stretti in un istante solo
che segnano un percorso profondissimo dentro di loro
superando quegli ostacoli
se la vita ci confonde
solo per cercare di essere migliori
per guardare ancora fuori
per non sentirci soli.
Ed è per questo che ti sto chiedendo
di cercare sempre quelle cose vere
che ci fanno stare bene
mai io non le perderei mai.
Perché siamo due destini che si uniscono
stretti in un istante solo
che segnano un percorso profondissimo dentro di loro
superando quegli ostacoli
che la vita non ci insegna
solo per cercare di essere più veri
per guardare ancora fuori
per non sentirci soli.
Sperando quegli ostacoli
che la vita non ci insegna
solo per cercare di essere più veri
per guardare ancora fuori
per non sentirci soli.
per non sentirci soli… |
|
Tiromancino – Kaksi kohtaloa
Muistatko valoisat kesäpäivät
kun puhuimme kävelyretkillä
tule lähemmäksi minua nyt, kun minua pelottaa
koska tässä kiireessä kaikki kuluu nopeasti
en ikinä haluaisi nähdä sinun muuttuvan, en ikinä.
Koska olemme kaksi kohtaloa, jotka yhdistyvät
kiinni toisissamme vain silmänräpäyksen
viitoitamme todella merkittävän tien sisimpäämme
ylitämme esteet
jos elämä hämmentää meidät
vain yrittääksemme olla parempia
katsoaksemme vielä ulos maailmaan
jotta emme tuntisi itseämme yksinäisiksi.
Ja tämän vuoksi pyydän sinua
etsimään aina oikeita asioita
jotka tekevät hyvää meille
en ikinä kadottaisi niitä, en ikinä
Koska olemme kaksi kohtaloa, jotka yhdistyvät
kiinni toisissamme vain silmänräpäyksen
merkitsemme tärkeän polun sisimpäämme
ylitämme esteet
joista elämä ei ole opettanut meille
vain yrittääksemme olla parempia
katsoaksemme vielä ulos maailmaan
jotta emme tuntisi itseämme yksinäisiksi.
Yitämme esteet
jos elämä hämmentää meidät
vain yrittääksemme olla vilpittömiä
katsoaksemme vielä ulos maailmaan
jotta emme tuntisi itseämme yksinäisiksi.
jotta emme tuntisi itseämme yksinäisiksi… |
