Ligabue – Salviamoci la pelle

Raffaello Tesi
Ligabue – Salviamoci la pelle

Lui e lei hanno quel destino
scritto da altri, altre vite fa.
è l’unica cosa che hanno, o, almeno,
è l’unica cosa in eredità.
Lei qualche volta gli dice: “Ti amo,
ma non può essere tutto qua,
qua non c’è niente per nessuno:
andiamo via, andiamo, dai, andiamo, va”.

Lei ha la foto di sua madre,
un giorno o l’altro la guarderà
che così non vuole diventare,
che così, giura, mai non sarà.
Lui, la foto di suo padre l’ha dentro,
impressa a fuoco nell’anima,
impressa ad alcool, botte e insulti:
“andiamo via, andiamo, dai, andiamo, va”.

Salviamoci la pelle
che, bella o brutta, è quella lì:
rendiamola unica.
Salviamoci la pelle
tu tieni botta e dimmi di sì
che è quello che co- è quello che co- conta la la la la

Lei ha lasciato una letterina:
ci ha messo un anno a scriverla.
Lui ha lasciato sul comodino
due lire che suo padre berrà.
Bevono già molto i loro amici:
scappano via soltanto così,
solo che la mattina dopo son sempre lì,
son sempre lì, son sempre lì.

Salviamoci la pelle
che, bella o brutta, è quella lì:
rendiamola unica.
Salviamoci la pelle!
Tu tienti stretta e dimmi di sì
che è quello che co- è quello che co- conta la la la la

“Verso che cosa andiamo?” lei chiede.
Lui dice “Beh, questo non si sa,
però sappiamo bene cosa non c’era qua, non c’era qua, non c’era”.
Poi lei si volta per un momento,
guarda quel posto ed accenna un ciao.
Lui a quel posto gli sputa contro
e spinge sul gas.

Salviamoci la, salviamoci la pelle,
Salviamoci la, salviamoci la pelle,
Salviamoci la, salviamoci la pelle
che è quello che ci resta.
Salviamoci la, salviamoci la pelle,
Salviamoci la, salviamoci la pelle,
Salviamoci la, salviamoci la pelle
che è quello che ci resta.

Ligabue – Pelastetaan nahkamme

Heillä on tuo kohtalo
muiden kirjoittama, monta elämää sitten.
se on ainoa asia, joka heillä on, tai ainakin
ainoa asia, jonka he ovat perineet
Nainen sanoo hänelle silloin tällöin: “Rakastan sinua,
mutta tässä ei voi olla kaikki,
täällä ei ole mitään kenellekään:
“lähdetään pois, lähdetään jooko, lähdetään vaan”.

Naisella on valokuva äidistään,
jonain päivänä hän katsoo sitä
koska ei halua muuttua sellaiseksi,
koska vannoo, ettei ikinä tulisi sellaiseksi.
Miehellä on isänsä kuva sisimmässään,
polttomerkkinä sielussaan,
merkattu alkoholilla, iskuilla ja loukkauksilla:
“lähdetään pois, lähdetään jooko, lähdetään vaan”.

Pelastetaan nahkamme
kauniit tai rumat, niitä on vain yksi:
tehdään niistä ainutkertaisia.
Pelastetaan nahkamme
pidä pääsi ja sano minulle kyllä
se, mikä lasketaan, lasketaan la la la la.

Nainen on jättänyt kirjelappusen:
häneltä meni vuosi kirjoittaa se.
Mies jätti yöpöydälle
pari kolikkoa, jotka isänsä juo.
Heidän ystävänsäkin juovat paljon:
pakenevat todellisuutta vain näin,
mutta seuraavana aamuna he ovat kuitenkin vielä siellä
he ovat kuitenkin vielä siellä, he ovat kuitenkin vielä siellä

Pelastetaan nahkamme
kauniit tai rumat, niitä on vain yksi:
tehdään niistä ainutkertaisia.
Pelastetaan nahkamme
pidä kiinni ja sano minulle kyllä
se, mikä lasketaan, lasketaan, la la la la

“Mitä kohti menään?” kysyy nainen
mies sanoo “no, sitä ei voi tietää,
mutta tiedämme hyvin mitä täällä ei ollut, täällä ei ollut, ei ollut.
Sitten nainen kääntyy hetkeksi, katsoo sitä paikkaa ja vilkuttaa sille.
Mies sylkäisee
ja painaa kaasua

Pelastetaan, pelastetaan nahkamme
Pelastetaan, pelastetaan nahkamme
Pelastetaan, pelastetaan nahkamme
Jotka on mitä meillä on jäljellä
Pelastetaan, pelastetaan nahkamme
Pelastetaan, pelastetaan nahkamme
Pelastetaan, pelastetaan nahkamme
Jotka on mitä meillä on jäljellä

Finnish translation: Riikka Kaskenviita and Raffaello Tesi